Kolumni: Maajoukkueet oikealla tiellä

— 24.09.2019 Uutiset

Lentopallon naisten ja miesten EM-kisat on Suomen osalta käyty. Molempien joukkueiden tekeminen ja ilme kisoissa oli hyvää. Erityisesti jäi mieleen naisten huima ottelu lopulta EM-hopealle asti yltänyttä Turkkia vastaan, joka lienee otteluna Suomen naisten paras peli kautta aikain. Miesten peleistä parhaiten jäi mieleen niin ikään Turkki-ottelu, jossa joukkue nousi voittoon tärkeimmällä hetkellä. Molemmat joukkueet olivat kisoissa hyvin valmistuneita, fokusoituneita ja loistavasti johdettuja.

Naisten joukkue on mennyt eteenpäin jatkuvasti. Erityisesti näissä kisoissa nähtiin iso askel ylöspäin. Joukkue pelasi modernia nopeaa peliä ja käytti hyväkseen vahvuuksiaan. Projekti jatkuu ja vielä emme ole nähneet kaikkea, mihin joukkue pystyy. Tulee olemaan hienoa seurata ryhmän tulevia otteita.

Miesten osalta tilanne on erilainen. Päävalmentajan vaihtumisen vuoksi myös muu staffi vaihtui ja moni asia piti rakentaa uudestaan. Se vei aikaa, mutta lopputulos oli hyvä: sitoutunut ja hyvin johdettu joukkue.

Maajoukkuetoiminnan ympärillä on paljon tunteita ja intohimoa. Se on hyvä - tai itseasiassa elintärkeä asia. Tunne on urheilun polttoaine; oli sitten kyseessä pelaaja, valmentaja tai joukkueen kannattaja. 

Menestymisen kannalta huippu-urheilu palautuu aina lopuksi muutamaan perusasiaan. Päällimmäisenä usein on aina mielessä valmentaja ja valmentajan persoona, josta yleensä on yhtä monta mielipidettä kuin on kertojaakin. Ja tokihan valmentajan valinta on iso ja merkittävä asia, mutta on monta muutakin asiaa, jotka pitää olla kunnossa.

Jotta joukkue voi toimia, sillä täytyy olla riittävän hyvät olosuhteet ja riittävästi aikaa. Tämä palautuu takaisin siihen, kuinka paljon joukkueelle on osoittaa resursseja - suomeksi rahaa tai rahanarvoisia palveluja. Näistä kahdesta aika on lahjomattomampi tekijä. Huipulle ei voi päästä ilman satoja ja satoja tunteja tavoitteellista työtä, jossa ollaan oman mukavuusalueen rajoilla ja jossa kehitetään määrätietoisesti erilaisia spesifejä taitoja - tässä ei ole oikotietä. Olosuhteet taas ovat väljempi tekijä. Pitää olla riittävän hyvät lajiharjoitusolosuhteet, riittävän hyvät fyysisen harjoittelun olosuhteet, riittävät tukipalvelut, riittävästi lepoa ja riittävän hyvä ruokahuolto.

Ja lopulta kaikki palautuu siihen, millaisella intohimolla ja sitoutumisella töitä tehdään. Käytettävä aika, valmennus ja olosuhteet eivät riitä, jos pelaaja ei voi tai halua laittaa kaikkea peliin. Toki nuo tekijät auttavat ja luovat ympäristön, jossa on helpompi upota olennaiseen ja sulkea häiriötekijät ulkopuolelle.

Maajoukkuetoiminta on sopimussuhde urheilijan ja lajin välillä. Ja nimenomaan lajin, ei lajiliiton. Maajoukkueille ohjataan lajiliiton toimesta koko lajin sisällä kerättyjä resursseja ja vastineeksi laji saa elinvoimaa, tunnetta ja esikuvia. Pelaajalle laji voi tarjota tien ammattilaisuuteen ja parhaimmillaan polun jopa aivan maailman huipulle. 

Vaikka meidän maajoukkueillamme on ollut varsin hyvät olosuhteet käytössä viimeiset vuodet, meillä ei ole mahdollisuutta korvata rahallisesti erikseen maajoukkuepelaajille mukanaolosta. Pystymme tarjoamaan olosuhteet ja korvaamaan koituneet kulut, mutta siihen meidän resurssimme loppuvat. Maailman huippujoukkueet taas ovat ammattilaisia läpi vuoden, talvikaudella seurajoukkueissa ja kesäkaudella maajoukkueissa. 

Naisten joukkue jatkaa ensi vuonna hyvistä lähtökohdista. Meillä on paljon tyttöpelaajia, hyvää valmennusta ja paljon sitoutuneita ja lahjakkaita nuoria. Meillä on nuori maajoukkue, jossa vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Vaikka eteenpäin on menty paljon, meidän pitää miettiä, miten otamme seuraavan askeleen.

Miesten puolella aloitamme ensi vuonna uuden projektin, jossa ensimmäisen tähtäimenä on oma EM-kisalohko Tampereella alkusyksystä 2021. Tähän projektiin tulemme kutsumaan mukaan laajemman joukon, erityisesti nuorempia pelaajia.

Jos haluamme oikeasti haastaa maailman parhaat, emme voi antaa tasoitusta siinä, kuinka paljon ja laadukkaasti harjoittelemme. Huolimatta erilaisista lähtökohdista tarvitaan nuo sadat ja taas sadat tunnit, eikä pelkästään joukkueiden junioriosastolta vaan koko joukkueelta. Tarvitaan sitoutumista, aikaa ja panosta läpi vuoden kohti yhteisiä tavoitteita.

Seppo Siika-aho
Lentopalloliiton toimitusjohtaja

Jaa uutinen —   Facebookissa     Twitterissä

  Takaisin