Blogi: Menestys on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sivutuote

— 14.08.2019 Uutiset

Lentopalloliiton hallitus päätti 12.8.2019, että liitto jatkaa neuvotteluja valmennuskeskustoiminnan sopimuksesta Tampereen kaupungin ja Varalan Urheiluopiston kanssa vuosiksi 2020-2029. Muutos on suuri ja tunteita paljon herättävä.

Lentopallon valmennuskeskus on pitkään sijainnut Kuortaneen urheiluopistolla. Se on ollut internaatti, joka on luonut varsin turvallisen ympäristön ja joka on kasvattanut monia nykypäivän huippupelaajia. Kääntöpuolella ovat olleet mm. suppeat opiskelumahdollisuudet, työläys valmentajien palkkaamisessa, pitkät etäisyydet ja rajallisesti saatavilla olleet asiantuntijapalvelut. Se on ollut nuorille urheilijoille pääosin hyvä ympäristö, mutta pystymme parempaan. Meidän tulee luoda olosuhteet, joissa on mahdollista luoda jokaiselle keskukseen tulevalle hyvä ja sopiva polku. Ei vain monille vaan kaikille.

Laajemmin ajateltuna koko valmennuskeskustoimintaan liittyy paljon kysymyksiä. Tarvitaanko yhtä keskitettyä valmennuskeskusta vai voisivatko seurat hoitaa akatemioiden avustamina saman tehtävän? Pitäisikö siis olla yksi vai useampi valmennuskeskus? Ja vielä, pitääkö kaikkien nuorten mennä valmennuskeskukseen? Jos asiaa ajatellaan akselilla yksilö vs. joukkue, keskitettyä ratkaisua ei välttämättä tarvita. Vaikka lajissamme pelataan joukkueissa, keskitymme yksilöiden olosuhteisiin ja kehittymiseen. Taitavat ja henkisesti vahvat yksilöt muodostavat menestyvät joukkueet.

Jos taas ajatellaan resurssejamme ja niiden käyttöä, meillä ei ole (ainakaan nyt tai lähitulevaisuudessa) kykyä luoda huippuolosuhteita useampaan sijaintipaikkaan. Jos haluamme aidosti jatkossakin luoda rajatulle määrälle optimaalisen ympäristön, se onnistuu parhaiten yhdessä keskitetyssä paikassa. Ja kaikkien ei tarvitse mennä valmennuskeskukseen, mutta on selvää, että siihen pitää olla jokin spesifi syy ja olosuhteet jossakin muualla kutakuinkin yhtä hyvällä tasolla kuin mitä keskitetty valmennuskeskus pystyy tarjoamaan.

Kun mietimme sitä, millaisissa olosuhteissa valmennuskeskuksen toimintaa tulisi tehdä tulevina vuosina, meillä on vaihtoehtoisia mahdollisuuksia verrattuna nykytilaan. Lajiharjoittelun ja fyysisen harjoittelun mahdollisuudet ovat tänä päivänä tarjolla hyvin yleisesti ja se on helpoin asia hoitaa kuntoon. Mutta kun mietitään kokonaisuutta, jossa mukana on myös monipuolinen koulu- ja opiskeluympäristö ja saman tien saatavilla fysioterapiaa, urheilulääkäripalveluja, urheilupsykologeja, kokonaisuuden rakentamisesta tulee jo astetta haastavampaa.

Halusimme tai emme, tällaisen kokonaisuuden toteuttaminen on huomattavasti helpompaa toteuttaa isojen kasvukeskusten akatemiaympäristöissä, joissa erilaisille poluille on valinnanvaraa ja kaikki tarpeellinen on saatavilla urheilijan lähiympäristöstä. Mainittakoon, että Kuortane säilyy valmennuskeskusmuutoksesta huolimatta tärkeänä kumppanina Lentopalloliitolle muilta osin.

Valmennusjärjestelmä kattaa koko urheilijan polun

Johtuen osin Kuortaneen syrjäisestä sijainnista, siitä on syntynyt varsin itsenäinen saareke meidän lentopallokartallamme. Se on mahdollistanut työrauhan valmennuksessa paikan päällä, mutta samalla se on eristänyt päivittäisessä valmennuksessa työskentelevät valmentaja aika tehokkaasti toimimaan omana yksikkönään. Parhaimmillaan valmennuskeskus voi ja pitää olla paikka, joka toimii kiinteästi ulospäin, saa ja antaa vaikutteita, osallistuu keskusteluun ja toimintaan myös omien seinien ulkopuolella merkittävissä määrin.

Valmennuskeskus on paikka nuorille urheilijoille aikuisuuden kynnyksellä, mutta pelaajan polku kohti kansainvälistä huippua on paljon pidempi. Se alkaa erilaisista urheiluharrastuksista ja urheilullisesta elämäntavasta jo nuorella iällä ja jatkuu valmennuskeskusvuosien jälkeen huippu-urheilijan elämällä. Jos ajattelisimme vain noita muutamaa vuotta valmennuskeskuksessa, Kuortane olisi yhä vahva vaihtoehto, mutta kun katsomme koko meidän valmennusjärjestelmäämme, muutos antaa meille lisää mahdollisuuksia.

Meillä tulee olla kyky tarjota laadukasta seuravalmennusta nuorille urheilijanaluille jo vuosia ennen valmennuskeskusikää. Yläasteelle tultaessa mukaan astuu aluevalmennus ja kaikki muu alueilla tehtävä työ, joka täydentää seuravalmennusta. Tähän työhön tarvitsemme entistä enemmän valmennuskeskuksen ohjausta ja siellä tehtävää työtä lajin kehittämisessä maassamme.

Tarvitsemme valmennuskeskuksiin monipuolisempia ja urheilullisempia tulijoita, olemme tuossa ikävaiheessa jo askeleen kilpailijamaita jäljessä. Hyvistä pohjista valmennuskeskus voi luoda olosuhteet, joissa yksittäisten pelaajien kehitys kulkee entistä korkeammalla tasolla ja keskuksesta tulee ulos entistä valmiimpia urheilijoita. Tämä on lähtökohta, kun haluamme kehittää uusia pelaajasukupolvia, jotka pystyvät haastamaan maailman muut huiput.

Kohti kaksoisuraa

Meillä stereotypinen tyttöpelaaja on koulunsa hyvin hoitava ja tunnollisesti harjoitteleva tavoitteellinen urheilija, joka suuntaa peruskoulun jälkeen lukioon ja sieltä akateemiselle uralle. Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva ja yhtenä mallina se laittaa urheilijan polun ahtaaseen raamiin, joka tuskin on kaikille sopiva. Kun puhutaan pojista, hajonta on suurempi. Monelle poikapelaajalle lukiokoulutus on työlästä ja vuosien aherruksen palkaksi saatu vaatimaton päästötodistus ja ylioppilaskirjoitusten tulos ei ole kaksinen pohja työuran jatkolle, varsinkin jos jokin suorittava työ voisi olla lähempänä omaa maailmaa.

Tämän vuoksi monipuolinen ammatillisen koulutuksen valikoima on välttämättömyys, kun mietimme valmennuskeskustoimintaamme. Yhtä lailla kuin lukio-opinnot, myös erilainen ammatillinen koulutus pitää olla hyvin integroituna valmennuskeskuksen toimintaan. Koulu ja opinnot on yksi tärkeä osa nuoren elämää. Yhtä lailla tärkeää on myös muu ympäristö; miten se on turvallinen, millä tavoin nuori urheilija oppii hallitsemaan omaa elämäänsä, kuinka hän oppii asettamaan tavoitteitaan ja tekemään myös työtä niiden saavuttamiseksi. Kuortaneella ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia ei ole kuin hyvin rajoitetusti liikunnan parissa.

Valmennuskeskuksen tulee valmistaa nuorta urheilijaa huippu-urheilijan elämään, jota voisi verrata yrittäjyyteen: kannat itse paljon vastuuta ja teet itse päätöksiä, jotka vievät sinua eteenpäin. Samalla urheilijan ura ja kaikki sen aikana opittu on osa yksilön kokemusta ja ansioluetteloa - ja tässä ja tulevaisuuden maailmassa arvokas sellainen.

Menestys on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sivutuote

Urheilu ja joukkueurheilu on tehnyt pitkän matkan sen historiasta, jossa harjoittelu ja oppiminen sai pohjansa siitä, kuinka sotilaita opetettiin toistamalla annettuja mallisuorituksia. Ja vaikka esimerkiksi kasvatustiede on kertonut jo pitkään, että oppiminen tapahtuu parhaiten oppijan omana kasvuprosessina, joukkuelajeissa vanha perinne elää osaksi edelleen. Kuitenkin urheilijat ovat yksilöitä ja yksittäisiä ihmisiä, joiden tarpeiden huomioiminen yksilöinä ja hyvinvoinnin varmistaminen ovat avaintekijöitä siinä, kuinka heidän potentiaalinsa tulee käyttöön.

Erkka Westerlund kuvaa hyvää moderniin ihmiskäsitykseen pohjautuvaa valmennusta ja valmentajan roolia seuraavasti: ”Minusta hyvä valmentaja on sellainen, joka kantaa kokonaisvaltaisen vastuun urheilijasta ihmisenä. Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa inspiroitumaan ja löytämään intohimon. Se ei tapahdu ylhäältä päin käskemällä, vaan tukemalla ja dialogia käymällä. Kun urheilija oppii tuntemaan itsensä, se kantaa elämässä vielä urheilu-uran jälkeenkin. Se on isoin asia, mitä urheilu voi ihmiselle antaa.” Hän jatkaa menestymisen tekijöistä lainaamalla Aki Hintsaa: ”Menestys on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sivutuote.”

Kun mietimme, millainen valmennusjärjestelmä lentopallolla tulee olla, Westerlundin kuvaama lähtökohta tulee olla tavoitteena. Hyvinvointi ei pelkästään luo menestystä, se luo tasapainoisia ihmisiä. Urheilijan ei tule ”tehdä uhrauksia” menestymisen eteen vaan meidän tulee luoda olosuhteet, jossa jokainen urheilija löytää itselleen sopivan polun niin lajissaan, kasvaessaan ihmisenä kuin samalla omalla urallaan kohti huippua.

Kun me lajiliittona toimimme näin, kannamme myös vastuumme jokaisesta urheilijasta – niistä, jotka nousevat aivan lajin kirkkaimmalle huipulle, mutta myös niistä, joiden polku on erilainen. Emme voi vain tuijottaa tietoja, taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia vaan rakentaa ympäristö, joka ottaa mahdollisimman hyvin huomioon erilaisten urheilijoiden erilaiset tarpeet.

Valmennuskeskusten tulevaisuutta tulee lähteä rakentamaan ilman kompromisseja. Tavoitteena on rakentaa kaikille valmennuskeskustoimintaan osallistuvalle hyvä, turvallinen, mielekäs ja innostava ympäristö, jossa nuoren urheilijan on mahdollista saada koko oma potentiaalinsa käyttöönsä. Kun pystymme siihen, myös menestys seuraa.

Menestys on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sivutuote.

Seppo Siika-aho
Lentopalloliiton toimitusjohtaja

Jaa uutinen — Facebookissa Twitterissä

Takaisin