Sivukartta  

Lentopalloliitto Valikko
EtusivuBeach volleyBiitsitarinoita

Mouhijärven tähtitehdas

Pynnärinkujalla tehdään tulevaisuuden beach volley -tähtiä

Sastamalan kaupunkiin kuuluva noin 3000 asukkaan Mouhijärvi sijaitsee Tampere-Pori -tien kupeessa reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Kylällä sijaitsee yksi Suomen neljästä toimivasta beach volley -hallista, MOU-Areena.

- Mouhijärvi tunnetaan myös Suomen ”tapparalaisimpana” alueena sekä Herkkujuustolan juustoista, halliyhtiön toimitusjohtaja Jarkko Linnikko kertoo.

Kylällä on pitkät lentopalloperinteet. Mouhijärven Urheilijat on pelannut parhaimmillaan miesten 1-sarjaa, ja seuran B-pojat voittivat vuonna 1995 Suomen mestaruuden passarinaan muuan Mikko Esko. Samoihin aikoihin kasvoi myös innostus beach volleyta kohtaan.

- MOUAreena sai alkunsa paikallisten biitsiporukoiden jokakesäisestä vitsailusta, että ulkokenttien lisäksi pitää rakentaa halli. Vuonna 2011 eräs kaveri tuli sitten kertomaan, että nyt tänne on rakenteilla sellainen halli, jossa pääsette pelaamaan biitsiä kesät talvet. Siinä sitten muutama viikko ihmeteltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia tilaisuuksia ei varmaan kovin usein ilmaannu, Linnikko muistelee.

Vuosien varrella hallin käyttäjien määrä on lisääntynyt tasaisesti. Nykyään MOU-Areenalla pelaa ja harjoittelee lähes 150 lajiaktiivia. Heistä junioreita on noin 30–40, suurimmaksi osaksi tyttöjä. Parhaimmillaan junioreita on ollut 70–80, mutta pula osaavista vetäjistä on pakottanut pienempiin määriin.

- Taloudellisesti toiminta ei ole ollut missään vaiheessa ruusuilla tanssimista, mutta viisi vuotta jo on selvitty. Kulut saadaan katettua osittain talkoovoimin sekä paikallisten yritysten tuen ansiosta, Linnikko kiittelee.

- Hallilla pelataan myös footvolleyta ja järjestetään crossfittyyppisiä harjoituksia sekä lasten leikkitapahtumia, syntymäpäiviä ja pikkujouluja.

Poliisi-Biitsiä edustaneet Jyri Linnikko ja Janne Jokela pelasivat vuosikaudet SM-kiertueella ja ovat niittäneet menestystä myös poliisien kisoista sekä Masters-turnauksista. Nykyään tämä kolmikko vastaa nuorten lajivalmennuksesta apunaan fysiikkavalmentaja Mikko Inna.

- Hallin mahdollistaa ympärivuotisen lajiharjoittelun. Lisäksi pelaajille, jotka haluavat kokeilla rajojaan ja tähdätä kansainvälisille kentille, tarjoamme mahdollisuuden harjoitella ”Biitsille.fi” tiimissä.

- Valmennusapua meille antaa myös brasilialainen Wesley Pinheiro. Hän tukee pelaajia tarjoamalla heille esimerkiksi maksuttomia harjoitusleirejä Euroopassa, Linnikko lisää.

Vuodesta 2012 alkaen keskittyminen beach volleyhin sekä tasaisesti vuosien varrella lisätyt harjoitusmäärät ovat tuottaneet tulosta. Elokuussa Jyväskylässä pelatuissa SM-finaaleissa tiimi juhli kahta tyttöjen Suomen mestaruutta. Lisäksi Aliisa Vuorinen ja Vilhelmiina Prihti sijoittuivat Kazanissa, Venäjällä järjestetyissä U18 EM-kisoissa komeasti seitsemänneksi.

- Kaksi tärkeintä tekijää tiimin menestykselle ovat olleet yhteistyö Wesleyn kanssa sekä Mikon kädenjälki fysiikkaharjoittelussa. Tammikuun alussa on kaikenikäisillä ja tasoisilla pelaajilla mahdollisuus harjoitella brasilialaisen huippuvalmentajan johdolla, Linnikko kertoo.

Vuorinen ja Nea Kilpinen panostavat pelkästään beach volleyhin. He harjoittelevat keskimäärin kahdeksan kertaa viikossa: kolmesti aamuisin ja viisi kertaa iltapäivisin.

- Viikonloput levätään, ellei kohdalle osu turnausviikonloppua. Kilpailukaudella harjoittelu rytmitetään sitten turnausten mukaan. Muut tytöt yhdistävät lentopallon ja beach volleyn, ja heidän harjoittelunsa yksilöidään jokaisen pelaajan tarpeiden mukaisesti, Linnikko kertoo.

Prihti käy Vammalan lukion lentopallolinjaa ja pelaa beach volleyn lisäksi lentopalloa LP-Vampulan ykkössarjajoukkueessa. Toistaiseksi kahden lajin sekä koulun yhdistäminen ei ole tuottanut vaikeuksia. Opiskelu sujuu ja kehitystä tapahtuu, joten tavoitteetkin on asetettu korkealle.

- Lentopallon ja biitsin yhdistäminen onnistuu hyvin, sillä molemmat tukevat toisiaan. Talvella panostan enemmän lentopalloon ja kesällä pelkästään biitsiin. Koulu menee mukavasti siinä samalla. Tavoitteenani olisi päästä Mestaruusliigaan ja pelata joskus ammattilaisena lentopalloa tai biitsiä tai vaikka molempia, kummankin lajin maajoukkueryhmään kuuluva Prihti sanoo.

Lisätietoja: www.biitsille.fi

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #4/2017

 

Opiskelua urheilun ehdoilla

Kaksoisura vaatii tarkkaa aikataulutusta - urheiluakatemia auttaa arjessa

Anniina Parkkinen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Syksyllä 20-vuotias beach volley -lahjakkuus aloitti matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Arki pyörii nykyään siis vahvasti urheilun ja opiskelun ympärillä.

- Beach volley edellä mennään. Aamuharjoituksista lähden yleensä kouluun ja sieltä sitten suoraan päivän toisiin harkkoihin. Tarvittaessa aamutreenejä voidaan aikaistaa - joskus aloitetaan jo kello 6.30, Parkkinen kertoo.

Kilpailukautta kohti mentäessä urheilun prioriteetti korostuu. Kevään turnausreissut tarkoittavat poissaoloja opinahjosta, mutta hyvällä etukäteissuunnittelulla huippu-urheilun ja opintojen yhdistäminen ei tuota vaikeuksia.

- Läsnäolo- tai luentopakkoa meillä ei ole, mutta asioiden ymmärtämistä ne tietenkin helpottavat. Yksinopiskelukin onnistuu, mutta se on aina haastavampaa. Samanhenkiset opiskelukaverit ovat hyvänä tukena, Parkkinen toteaa.

Taru Lahti-Liukkonen puolestaan opiskelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, mikä tuo hänelle myös lastentarhanopettajan pätevyyden. Pakolliset työharjoittelujaksotkin on pystytty rytmittämään hienosti kalenteriin.

- Tein työharjoittelunjakson viime syksynä kilpailukauden jälkeen. Urheilu on koko ajan ykkösenä, joten joitakin koulutunteja saattaa jäädä väliin - pakollisissa pyrin kuitenkin olemaan aina paikalla. Syksyllä, kun kausi on ohi, opiskellaan sitten vähän ahkerammin. Oikeaa lomaa en ole tosin ehtinyt pitää juuri ollenkaan, Lahti-Liukkonen sanoo.

Opiskelu tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja on samalla hyvä vastapaino urheilulle. Aktiiviuran jälkeinen tulevaisuus ei Lahti-Liukkosta pelota. Työharjoittelujakso Auroran koululla tuntui mieluisalta.

- Erityisen hienoa oli huomata, että on minusta paljon muuhunkin kuin beach volleyn pelaamiseen.

Suomalaisten beach volley -huippujen tuki ja turva on Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia. Urhea on yhteistyöverkosto, joka tukee urheilijoiden päivittäisharjoittelua, auttaa urheilun ja koulutuksen yhdistämisessä sekä tuo valmennuksen asiantuntijapalvelut urheilijan ja valmentajan arkeen.

- Urhea on ottanut meidät hienosti vastaan. Järjestelmä kehittyy koko ajan ja se on suunniteltu urheilijaa varten, päävalmentaja Kai Liukkonen kiittelee.

Hyvänä esimerkkinä järjestelmän toimivuudesta on Riikka Lehtosen paluu takaisin maailman huipulle vaikeiden polvioperaatioiden jälkeen.

- Olympiakomitean avustuksella löysin lääkärin, joka operoi polveni. Kuntoutusvaiheessa mukaan tuli fysioterapeutti Juha Koistinen sekä myöhemmin vielä fysiikkavalmentaja Tapani Keränen. Nykyään apunamme on myös psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita sekä useita muita henkilöitä, Lehtonen luettelee.

Aikuisurheilijan sosioekonominen asema on suomalaisessa beach volleyssa huippujen osalta hyvällä mallilla. Riikka Lehtonen ja Taru Lahti-Liukkonen saivat viime vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriöltä verottoman 10 000 euron apurahan. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö URA myönsi joulukuussa puolestaan Anniina Parkkiselle 2 000 euron suuruisen opiskeluapurahan. Pelkkien palkintorahojen varassa urheilijat eivät siis ole.

Riikka Lehtosen pitkää kokemusta ammattiurheilijana hyödynnetään myös OKM:n alaisessa työryhmässä, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien ja ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen.

Lisätietoja Urhean toiminnasta: http://www.urhea.fi/urhea/akatemian_urheilijat/beach-volley/

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #1/2017.

 

Arvokas perintö

Emilia ja Erika Nyström näyttivät, että Suomestakin voi nousta beach volleyssa maailman huipulle. Muuramelaiskaksosten tarina on uskomaton - moni nuori urheilija voi ottaa siitä oppia.

Lataa kaksosten tarina tästä linkistä.

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #2/2016.

 

Biitsipöllyssä

Annika Varjonen. Photo: Pekka Rantala

Kun ystävyys alkaa olla virtuaalisella tasolla, on aika siirtyä kaverin vanavedessä hiekalle. Näin kävi Annika Varjoselle, joka ystävänsä Sannan houkuttelemana aloitti biitsin pelaamisen nelikymppisenä kesällä 2012. Reipashenkinen lajiyhteisö ja fyysistä rasitusta vaativa laji veivät Annikan mennessään.

Hihalyönnin ensivaiheet saivat jatkoa biitsi.fi:n lajikurssilla sisähallissa. Talvella Annika pelaa vakiovuorolla viikkoryhmässä. Valmentajan ajoittainen palkkaaminen koko porukalle auttaa terävöittämään omaa peliä - samalla myös koko ryhmä kehittyy.

Kesällä onkin sitten luonnon hiekan vuoro. Hietsu Beach Volleystä löytyy sekä oman tasoista että parempaa peliseuraa, joilta Annika ottaa reilusti nekkuun – hyvä tapa kehittää omaa peliään. Sää on harvoin este ulkona pelaamiselle. Legendaarisesti onnistuneella talvikaudella 2013-14 porukka pelasi viimeiset ulkopelit 2013 viimeisenä päivänä. Bikinit vaihtuvat tarvittaessa pilkkihaalareihin.

Annika HietsussaMonipuolisesti liikuntaa harrastaneella Annikalla ei varsinaisesti ole ollut kosketusta palloon aiemmin. Taustalla on isän kanssa sulkapalloa lapsena, pakollinen maraton, joogahurahdus, nyrkkeilysäkin nujuuttaminen hikisissä kellareissa ja paljon muuta. Liikunnallinen tausta on helpottanut uuden lajin omaksumista.

Viimeiset 10 vuotta Annika haikaili joukkuelajin perään, mutta kuvitteli, ettei lajia aiemmin harrastamattomalle aikuiselle sellaista stadista löytyisi. Vaan löytyipä.

Mikä sitten on parasta lajissa? Koko kehon täystreeni, tekniikka- ja strategiapähkinöitä purtavaksi ja upeita kavereita. Melonnan lisäksi tämä on yksi parhaista tavoista viettää koko kesäpäivä ulkoilmassa, hyvässä seurassa, sanoo Annika.