Sivukartta  

Lentopalloliitto Valikko
EtusivuBeach volleyBiitsitarinoita

Opiskelua urheilun ehdoilla

Kaksoisura vaatii tarkkaa aikataulutusta - urheiluakatemia auttaa arjessa

Anniina Parkkinen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Syksyllä 20-vuotias beach volley -lahjakkuus aloitti matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Arki pyörii nykyään siis vahvasti urheilun ja opiskelun ympärillä.

- Beach volley edellä mennään. Aamuharjoituksista lähden yleensä kouluun ja sieltä sitten suoraan päivän toisiin harkkoihin. Tarvittaessa aamutreenejä voidaan aikaistaa - joskus aloitetaan jo kello 6.30, Parkkinen kertoo.

Kilpailukautta kohti mentäessä urheilun prioriteetti korostuu. Kevään turnausreissut tarkoittavat poissaoloja opinahjosta, mutta hyvällä etukäteissuunnittelulla huippu-urheilun ja opintojen yhdistäminen ei tuota vaikeuksia.

- Läsnäolo- tai luentopakkoa meillä ei ole, mutta asioiden ymmärtämistä ne tietenkin helpottavat. Yksinopiskelukin onnistuu, mutta se on aina haastavampaa. Samanhenkiset opiskelukaverit ovat hyvänä tukena, Parkkinen toteaa.

Taru Lahti-Liukkonen puolestaan opiskelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, mikä tuo hänelle myös lastentarhanopettajan pätevyyden. Pakolliset työharjoittelujaksotkin on pystytty rytmittämään hienosti kalenteriin.

- Tein työharjoittelunjakson viime syksynä kilpailukauden jälkeen. Urheilu on koko ajan ykkösenä, joten joitakin koulutunteja saattaa jäädä väliin - pakollisissa pyrin kuitenkin olemaan aina paikalla. Syksyllä, kun kausi on ohi, opiskellaan sitten vähän ahkerammin. Oikeaa lomaa en ole tosin ehtinyt pitää juuri ollenkaan, Lahti-Liukkonen sanoo.

Opiskelu tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja on samalla hyvä vastapaino urheilulle. Aktiiviuran jälkeinen tulevaisuus ei Lahti-Liukkosta pelota. Työharjoittelujakso Auroran koululla tuntui mieluisalta.

- Erityisen hienoa oli huomata, että on minusta paljon muuhunkin kuin beach volleyn pelaamiseen.

Suomalaisten beach volley -huippujen tuki ja turva on Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia. Urhea on yhteistyöverkosto, joka tukee urheilijoiden päivittäisharjoittelua, auttaa urheilun ja koulutuksen yhdistämisessä sekä tuo valmennuksen asiantuntijapalvelut urheilijan ja valmentajan arkeen.

- Urhea on ottanut meidät hienosti vastaan. Järjestelmä kehittyy koko ajan ja se on suunniteltu urheilijaa varten, päävalmentaja Kai Liukkonen kiittelee.

Hyvänä esimerkkinä järjestelmän toimivuudesta on Riikka Lehtosen paluu takaisin maailman huipulle vaikeiden polvioperaatioiden jälkeen.

- Olympiakomitean avustuksella löysin lääkärin, joka operoi polveni. Kuntoutusvaiheessa mukaan tuli fysioterapeutti Juha Koistinen sekä myöhemmin vielä fysiikkavalmentaja Tapani Keränen. Nykyään apunamme on myös psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita sekä useita muita henkilöitä, Lehtonen luettelee.

Aikuisurheilijan sosioekonominen asema on suomalaisessa beach volleyssa huippujen osalta hyvällä mallilla. Riikka Lehtonen ja Taru Lahti-Liukkonen saivat viime vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriöltä verottoman 10 000 euron apurahan. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö URA myönsi joulukuussa puolestaan Anniina Parkkiselle 2 000 euron suuruisen opiskeluapurahan. Pelkkien palkintorahojen varassa urheilijat eivät siis ole.

Riikka Lehtosen pitkää kokemusta ammattiurheilijana hyödynnetään myös OKM:n alaisessa työryhmässä, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien ja ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen.

Lisätietoja Urhean toiminnasta: http://www.urhea.fi/urhea/akatemian_urheilijat/beach-volley/

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #1/2017.

 

Arvokas perintö

Emilia ja Erika Nyström näyttivät, että Suomestakin voi nousta beach volleyssa maailman huipulle. Muuramelaiskaksosten tarina on uskomaton - moni nuori urheilija voi ottaa siitä oppia.

Lataa kaksosten tarina tästä linkistä.

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #2/2016.

 

Biitsipöllyssä

Annika Varjonen. Photo: Pekka Rantala

Kun ystävyys alkaa olla virtuaalisella tasolla, on aika siirtyä kaverin vanavedessä hiekalle. Näin kävi Annika Varjoselle, joka ystävänsä Sannan houkuttelemana aloitti biitsin pelaamisen nelikymppisenä kesällä 2012. Reipashenkinen lajiyhteisö ja fyysistä rasitusta vaativa laji veivät Annikan mennessään.

Hihalyönnin ensivaiheet saivat jatkoa biitsi.fi:n lajikurssilla sisähallissa. Talvella Annika pelaa vakiovuorolla viikkoryhmässä. Valmentajan ajoittainen palkkaaminen koko porukalle auttaa terävöittämään omaa peliä - samalla myös koko ryhmä kehittyy.

Kesällä onkin sitten luonnon hiekan vuoro. Hietsu Beach Volleystä löytyy sekä oman tasoista että parempaa peliseuraa, joilta Annika ottaa reilusti nekkuun – hyvä tapa kehittää omaa peliään. Sää on harvoin este ulkona pelaamiselle. Legendaarisesti onnistuneella talvikaudella 2013-14 porukka pelasi viimeiset ulkopelit 2013 viimeisenä päivänä. Bikinit vaihtuvat tarvittaessa pilkkihaalareihin.

Annika HietsussaMonipuolisesti liikuntaa harrastaneella Annikalla ei varsinaisesti ole ollut kosketusta palloon aiemmin. Taustalla on isän kanssa sulkapalloa lapsena, pakollinen maraton, joogahurahdus, nyrkkeilysäkin nujuuttaminen hikisissä kellareissa ja paljon muuta. Liikunnallinen tausta on helpottanut uuden lajin omaksumista.

Viimeiset 10 vuotta Annika haikaili joukkuelajin perään, mutta kuvitteli, ettei lajia aiemmin harrastamattomalle aikuiselle sellaista stadista löytyisi. Vaan löytyipä.

Mikä sitten on parasta lajissa? Koko kehon täystreeni, tekniikka- ja strategiapähkinöitä purtavaksi ja upeita kavereita. Melonnan lisäksi tämä on yksi parhaista tavoista viettää koko kesäpäivä ulkoilmassa, hyvässä seurassa, sanoo Annika.