Sivukartta  

Lentopalloliitto Valikko
EtusivuBeach volleyBiitsitarinoita

Riikka Lehtosen huikea ura jatkuu

Syksyllä 2016 Riikka Lehtonen oli suuren päätöksen edessä. Jatkuuko ura vai laitetaanko bikinit naulaan ? Intohimo kilpaurheilua ja beach volleyta kohtaan sai lopulta päätöksen tuntumaan helpolta. Vajaa vuosi myöhemmin Lehtosen pitkäaikainen haave edustaa Suomea MM-kisoissa toteutui. Nyt uran jatkoa mietitään jo hieman pitemmälle aikavälille. Kyselimme Riikan kuulumisia tammikuun lopussa, keskellä Suomen talvea.

Mitä kuuluu, Riikka?

Kiitos, hyvää kuuluu. Tosin juuri nyt olen viikon sairastanut influenssa B:tä ja yskinyt keuhkot pihalle. Olen kuitenkin paranemaan päin, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin treenaamaan ja parantamaan meidän peliä. On suuri ilo tehdä yhä töitä kentällä beach volleyn eteen. Olen siitä hyvin onnellinen ja kiitollinen.

Lokakuussa 2016 päätit jatkaa uraasi ”ainakin vuodella”. Mikä on tilanne tällä hetkellä?

Kiitos vielä valmentaja Kai Liukkoselle, että pyysi minua jatkamaan vuoden. Nyt hän ei pääse minusta irti kulumallakaan. Toisaalta tässä iässä on mentävä vuosi kerrallaan. Tärkeintä on, että tämä tuntuu hyvälle - meillä kaikilla on motivaatiota kehittää pelaajia ja peliä eteenpäin. Toki on myös huippua, että kroppa tuntuu tältä. Vuosia tehdystä isosta työstä kiitokset kuuluvat fysioterapeutti Juha Koistiselle, fysiikkavalmentaja Tapani Keräselle, Kaipelle ja tietenkin psyykkiselle valmentajalle Terhi Lehtoviidalle, joka on pitänyt päänupin kasassa läpi näiden vaikeiden vuosien. Tilanne on yksinkertaisesti se, että tällä hetkellä nautin tästä valtavasti.

Mitkä asiat puolsivat päätöstä jatkaa uraasi?

Olin tehnyt kolme vuotta töitä polvien kuntouttamisen eteen ja päässyt kuntoon. Olin samalla opetellut, mitä on beach volley, oppinut virheistä sekä päässyt kaikella tavoin sisään uuteen lajiin. Oltiin tehty Tarun kanssa kolme vuotta töitä yhdessä pääsemättä tavoitteeseen. Olisihan se ollut ihan tyhmää lopettaa siihen vaiheeseen, kun vasta pohjat oli tehty. Tuntui siltä, että projekti oli vielä täysin kesken. Olin itse päässäni asettanut limiitin vuoteen 2016. Mietin, että olen silloin 37-vuotias. Vähintäänkin siis sen ikäinen, että alan olemaan uran ehtoopuolella. Tuohon Rio-projektiin olisi aika lopettaa ura, kunnes Kaipe alkoi puhua, että sinähän olet elämäsi kunnossa, ikä on vain numeroita ja vuoden päästä olisi MM-kisat. Ei sitä sitten kauaa tarvinnut miettiä.

Suomalainen beach volley on noussut muutamassa vuodessa aivan maailman huipulle, mistä moinen harppaus?

Pitkäjänteinen ja ammattimainen harjoittelu on tuottanut tulosta. Pelaajilla ja valmentajilla on ollut selkeä tavoite, mihin halutaan mennä, ja niiden eteen jokainen on tehnyt ammattimaista arkea jo useamman vuoden ajan. Meillä on loistavat puitteet harjoitella, huippuammattilaisia tiimissä mukaan lukien fyysinen, psyykkinen ja lajiharjoittelu, unohtamatta yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistavat turnauksissa kiertämisen sekä treenileirit. Urhean, Lentopalloliiton ja Olympiakomitean tuet ovat korvaamattoman tärkeitä, jotta koko paketti pysyy kasassa. Meidän esimerkki on saanut myös nuoret kiinnostumaan entistä enemmän beach volleysta. Tulevia tähtiä onkin jo nuoremmissa nähtävissä, mikä on äärimmäisen tärkeää lajin jatkon kannalta.

Naisten maajoukkuetoiminnassa on nyt mukana useita pelaajia, ja parit pelaavat eri koostumuksilla. Millaisena itse koet tämän tilanteen?

Toki se on samaan aikaan haastavaa, mutta toisaalta se antaa myös paljon. Jokaiselta pelaajalta on opittavaa ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka eri kokoonpanot toimivat yhdessä. Tilannehan on loistava, kun pelaajia on enemmän ja täten myös vaihtoehdot lisääntyvät. Onneksi Kaipe on hyvä laskemaan pisteitä ja tietää täysin FIVB:n "koko ajan vaihtuvat karsintajärjestelmät”, mikä auttaa miettiessä kokoonpanoja. Tämä systeemi laajentaa suomalaista beach volleyta.

Tästä eteenpäin beach volleyn arvokisoja on ohjelmassa kolmena vuonna peräkkäin (EM 2018, EM ja MM 2019, EM ja olympialaiset 2020). Joko Tokio siintää mielessä?

Kyllähän se siintää, mutta aion nauttia kaikesta, mitä eteen tulee tämän matkan varrella. Matka on hienoa, enkä osannut nauttia siitä matkalla Rioon, koska oli vielä niin paljon taisteltavaa itsensä kanssa. Nyt silmät voivat olla enemmän auki ja piru vie, että tässä onkin nähtävää.

Millainen on normaali arkipäiväsi?

Herään aamulla, syön aamupuuroa useimmiten Timon (avopuoliso) kanssa ja nautin rauhallisesta startista päivään. Sitten lähden treeneihin Salmisaareen. Yleensä lajitreenit ovat aamulla, jonka jälkeen menen lounaalle ulos joko yksin, jonkun ystävän tai Timon kanssa. Otan iisisti kotona milloin mitäkin tehden. Tällä hetkellä remontoidaan uutta asuntoa, niin sen suunnitteluun ja fiilistelyyn kuluu paljon aikaa. Iltapäivällä on toiset treenit sisältäen fysiikkaa, rappusia tai tukilihastreeniä. Sieltä kotiin tullessa käyn joskus saunassa ja teen tai kokataan yhdessä illallinen. Katselen vielä ehkä hetken tv:tä ennen nukkumaanmenoa. Tykkään nukkua paljon eli menen aikaisin nukkumaan, varsinkin jos seuraavan aamun treenit ovat aikaisin.

Ehditkö turnausreissujen, harjoitusten ja palautumisen ohella muihin harrastuksiin?

Eipä juuri ehdi. Välillä pääsen Timon tytön Sannin kanssa luistelemaan, ja se on ihanaa tuuletusta. Yhä intoa riittää kokeilla monia uusia lajeja, joille tulee aikaa sitten, kun biitsiura loppuu. Tässä vaiheessa se on liian riskialtista touhua - luistelun koutsikin vielä hyväksyy.

Millaisia ohjeita antaisit nuorelle urheilijalle, joka tähtää lentopallo- tai beach volley -ammattilaiseksi?

Urheile monipuolisesti kaikkia lajeja, jos siihen on mahdollisuus. Jos Sinulla on haaveita ja unelmia, niin anna niiden kuljettaa ja uskalla mennä niiden perässä. Kyllä sydän kertoo, jos valinta on väärä. Sitten voit vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu. No regrets! Unelman eteen tehty työ ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa!

"Jos Sinulla on haaveita ja unelmia, niin anna niiden kuljettaa ja uskalla mennä niiden perässä."

Entäpä oman urheilu-urasi jälkeen, mikä sinusta tulee ”isona”?

Sen kun tietäisin…

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehessä #1/2018


Mouhijärven tähtitehdas

Pynnärinkujalla tehdään tulevaisuuden beach volley -tähtiä

Sastamalan kaupunkiin kuuluva noin 3000 asukkaan Mouhijärvi sijaitsee Tampere-Pori -tien kupeessa reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Kylällä sijaitsee yksi Suomen neljästä toimivasta beach volley -hallista, MOU-Areena.

- Mouhijärvi tunnetaan myös Suomen ”tapparalaisimpana” alueena sekä Herkkujuustolan juustoista, halliyhtiön toimitusjohtaja Jarkko Linnikko kertoo.

Kylällä on pitkät lentopalloperinteet. Mouhijärven Urheilijat on pelannut parhaimmillaan miesten 1-sarjaa, ja seuran B-pojat voittivat vuonna 1995 Suomen mestaruuden passarinaan muuan Mikko Esko. Samoihin aikoihin kasvoi myös innostus beach volleyta kohtaan.

- MOUAreena sai alkunsa paikallisten biitsiporukoiden jokakesäisestä vitsailusta, että ulkokenttien lisäksi pitää rakentaa halli. Vuonna 2011 eräs kaveri tuli sitten kertomaan, että nyt tänne on rakenteilla sellainen halli, jossa pääsette pelaamaan biitsiä kesät talvet. Siinä sitten muutama viikko ihmeteltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia tilaisuuksia ei varmaan kovin usein ilmaannu, Linnikko muistelee.

Vuosien varrella hallin käyttäjien määrä on lisääntynyt tasaisesti. Nykyään MOU-Areenalla pelaa ja harjoittelee lähes 150 lajiaktiivia. Heistä junioreita on noin 30–40, suurimmaksi osaksi tyttöjä. Parhaimmillaan junioreita on ollut 70–80, mutta pula osaavista vetäjistä on pakottanut pienempiin määriin.

- Taloudellisesti toiminta ei ole ollut missään vaiheessa ruusuilla tanssimista, mutta viisi vuotta jo on selvitty. Kulut saadaan katettua osittain talkoovoimin sekä paikallisten yritysten tuen ansiosta, Linnikko kiittelee.

- Hallilla pelataan myös footvolleyta ja järjestetään crossfittyyppisiä harjoituksia sekä lasten leikkitapahtumia, syntymäpäiviä ja pikkujouluja.

Poliisi-Biitsiä edustaneet Jyri Linnikko ja Janne Jokela pelasivat vuosikaudet SM-kiertueella ja ovat niittäneet menestystä myös poliisien kisoista sekä Masters-turnauksista. Nykyään tämä kolmikko vastaa nuorten lajivalmennuksesta apunaan fysiikkavalmentaja Mikko Inna.

- Hallin mahdollistaa ympärivuotisen lajiharjoittelun. Lisäksi pelaajille, jotka haluavat kokeilla rajojaan ja tähdätä kansainvälisille kentille, tarjoamme mahdollisuuden harjoitella ”Biitsille.fi” tiimissä.

- Valmennusapua meille antaa myös brasilialainen Wesley Pinheiro. Hän tukee pelaajia tarjoamalla heille esimerkiksi maksuttomia harjoitusleirejä Euroopassa, Linnikko lisää.

Vuodesta 2012 alkaen keskittyminen beach volleyhin sekä tasaisesti vuosien varrella lisätyt harjoitusmäärät ovat tuottaneet tulosta. Elokuussa Jyväskylässä pelatuissa SM-finaaleissa tiimi juhli kahta tyttöjen Suomen mestaruutta. Lisäksi Aliisa Vuorinen ja Vilhelmiina Prihti sijoittuivat Kazanissa, Venäjällä järjestetyissä U18 EM-kisoissa komeasti seitsemänneksi.

- Kaksi tärkeintä tekijää tiimin menestykselle ovat olleet yhteistyö Wesleyn kanssa sekä Mikon kädenjälki fysiikkaharjoittelussa. Tammikuun alussa on kaikenikäisillä ja tasoisilla pelaajilla mahdollisuus harjoitella brasilialaisen huippuvalmentajan johdolla, Linnikko kertoo.

Vuorinen ja Nea Kilpinen panostavat pelkästään beach volleyhin. He harjoittelevat keskimäärin kahdeksan kertaa viikossa: kolmesti aamuisin ja viisi kertaa iltapäivisin.

- Viikonloput levätään, ellei kohdalle osu turnausviikonloppua. Kilpailukaudella harjoittelu rytmitetään sitten turnausten mukaan. Muut tytöt yhdistävät lentopallon ja beach volleyn, ja heidän harjoittelunsa yksilöidään jokaisen pelaajan tarpeiden mukaisesti, Linnikko kertoo.

Prihti käy Vammalan lukion lentopallolinjaa ja pelaa beach volleyn lisäksi lentopalloa LP-Vampulan ykkössarjajoukkueessa. Toistaiseksi kahden lajin sekä koulun yhdistäminen ei ole tuottanut vaikeuksia. Opiskelu sujuu ja kehitystä tapahtuu, joten tavoitteetkin on asetettu korkealle.

- Lentopallon ja biitsin yhdistäminen onnistuu hyvin, sillä molemmat tukevat toisiaan. Talvella panostan enemmän lentopalloon ja kesällä pelkästään biitsiin. Koulu menee mukavasti siinä samalla. Tavoitteenani olisi päästä Mestaruusliigaan ja pelata joskus ammattilaisena lentopalloa tai biitsiä tai vaikka molempia, kummankin lajin maajoukkueryhmään kuuluva Prihti sanoo.

Lisätietoja: www.biitsille.fi

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #4/2017

 

Opiskelua urheilun ehdoilla

Kaksoisura vaatii tarkkaa aikataulutusta - urheiluakatemia auttaa arjessa

Anniina Parkkinen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Syksyllä 20-vuotias beach volley -lahjakkuus aloitti matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Arki pyörii nykyään siis vahvasti urheilun ja opiskelun ympärillä.

- Beach volley edellä mennään. Aamuharjoituksista lähden yleensä kouluun ja sieltä sitten suoraan päivän toisiin harkkoihin. Tarvittaessa aamutreenejä voidaan aikaistaa - joskus aloitetaan jo kello 6.30, Parkkinen kertoo.

Kilpailukautta kohti mentäessä urheilun prioriteetti korostuu. Kevään turnausreissut tarkoittavat poissaoloja opinahjosta, mutta hyvällä etukäteissuunnittelulla huippu-urheilun ja opintojen yhdistäminen ei tuota vaikeuksia.

- Läsnäolo- tai luentopakkoa meillä ei ole, mutta asioiden ymmärtämistä ne tietenkin helpottavat. Yksinopiskelukin onnistuu, mutta se on aina haastavampaa. Samanhenkiset opiskelukaverit ovat hyvänä tukena, Parkkinen toteaa.

Taru Lahti-Liukkonen puolestaan opiskelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, mikä tuo hänelle myös lastentarhanopettajan pätevyyden. Pakolliset työharjoittelujaksotkin on pystytty rytmittämään hienosti kalenteriin.

- Tein työharjoittelunjakson viime syksynä kilpailukauden jälkeen. Urheilu on koko ajan ykkösenä, joten joitakin koulutunteja saattaa jäädä väliin - pakollisissa pyrin kuitenkin olemaan aina paikalla. Syksyllä, kun kausi on ohi, opiskellaan sitten vähän ahkerammin. Oikeaa lomaa en ole tosin ehtinyt pitää juuri ollenkaan, Lahti-Liukkonen sanoo.

Opiskelu tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja on samalla hyvä vastapaino urheilulle. Aktiiviuran jälkeinen tulevaisuus ei Lahti-Liukkosta pelota. Työharjoittelujakso Auroran koululla tuntui mieluisalta.

- Erityisen hienoa oli huomata, että on minusta paljon muuhunkin kuin beach volleyn pelaamiseen.

Suomalaisten beach volley -huippujen tuki ja turva on Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia. Urhea on yhteistyöverkosto, joka tukee urheilijoiden päivittäisharjoittelua, auttaa urheilun ja koulutuksen yhdistämisessä sekä tuo valmennuksen asiantuntijapalvelut urheilijan ja valmentajan arkeen.

- Urhea on ottanut meidät hienosti vastaan. Järjestelmä kehittyy koko ajan ja se on suunniteltu urheilijaa varten, päävalmentaja Kai Liukkonen kiittelee.

Hyvänä esimerkkinä järjestelmän toimivuudesta on Riikka Lehtosen paluu takaisin maailman huipulle vaikeiden polvioperaatioiden jälkeen.

- Olympiakomitean avustuksella löysin lääkärin, joka operoi polveni. Kuntoutusvaiheessa mukaan tuli fysioterapeutti Juha Koistinen sekä myöhemmin vielä fysiikkavalmentaja Tapani Keränen. Nykyään apunamme on myös psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita sekä useita muita henkilöitä, Lehtonen luettelee.

Aikuisurheilijan sosioekonominen asema on suomalaisessa beach volleyssa huippujen osalta hyvällä mallilla. Riikka Lehtonen ja Taru Lahti-Liukkonen saivat viime vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriöltä verottoman 10 000 euron apurahan. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö URA myönsi joulukuussa puolestaan Anniina Parkkiselle 2 000 euron suuruisen opiskeluapurahan. Pelkkien palkintorahojen varassa urheilijat eivät siis ole.

Riikka Lehtosen pitkää kokemusta ammattiurheilijana hyödynnetään myös OKM:n alaisessa työryhmässä, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien ja ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen.

Lisätietoja Urhean toiminnasta: http://www.urhea.fi/urhea/akatemian_urheilijat/beach-volley/

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #1/2017.

 

Arvokas perintö

Emilia ja Erika Nyström näyttivät, että Suomestakin voi nousta beach volleyssa maailman huipulle. Muuramelaiskaksosten tarina on uskomaton - moni nuori urheilija voi ottaa siitä oppia.

Lataa kaksosten tarina tästä linkistä.

Artikkeli on julkaistu Kiila-lehdessä #2/2016.

 

Biitsipöllyssä

Annika Varjonen. Photo: Pekka Rantala

Kun ystävyys alkaa olla virtuaalisella tasolla, on aika siirtyä kaverin vanavedessä hiekalle. Näin kävi Annika Varjoselle, joka ystävänsä Sannan houkuttelemana aloitti biitsin pelaamisen nelikymppisenä kesällä 2012. Reipashenkinen lajiyhteisö ja fyysistä rasitusta vaativa laji veivät Annikan mennessään.

Hihalyönnin ensivaiheet saivat jatkoa biitsi.fi:n lajikurssilla sisähallissa. Talvella Annika pelaa vakiovuorolla viikkoryhmässä. Valmentajan ajoittainen palkkaaminen koko porukalle auttaa terävöittämään omaa peliä - samalla myös koko ryhmä kehittyy.

Kesällä onkin sitten luonnon hiekan vuoro. Hietsu Beach Volleystä löytyy sekä oman tasoista että parempaa peliseuraa, joilta Annika ottaa reilusti nekkuun – hyvä tapa kehittää omaa peliään. Sää on harvoin este ulkona pelaamiselle. Legendaarisesti onnistuneella talvikaudella 2013-14 porukka pelasi viimeiset ulkopelit 2013 viimeisenä päivänä. Bikinit vaihtuvat tarvittaessa pilkkihaalareihin.

Annika HietsussaMonipuolisesti liikuntaa harrastaneella Annikalla ei varsinaisesti ole ollut kosketusta palloon aiemmin. Taustalla on isän kanssa sulkapalloa lapsena, pakollinen maraton, joogahurahdus, nyrkkeilysäkin nujuuttaminen hikisissä kellareissa ja paljon muuta. Liikunnallinen tausta on helpottanut uuden lajin omaksumista.

Viimeiset 10 vuotta Annika haikaili joukkuelajin perään, mutta kuvitteli, ettei lajia aiemmin harrastamattomalle aikuiselle sellaista stadista löytyisi. Vaan löytyipä.

Mikä sitten on parasta lajissa? Koko kehon täystreeni, tekniikka- ja strategiapähkinöitä purtavaksi ja upeita kavereita. Melonnan lisäksi tämä on yksi parhaista tavoista viettää koko kesäpäivä ulkoilmassa, hyvässä seurassa, sanoo Annika.