Pelaamisen soveltamiskeinot
 |
Kenttä
Kentän koon muuttamisella saadaan peliin runsaasti uusia ulottuvuuksia. Normaalikokoisen kentän 9 x 18 m täyttäminen vaatii usein jo vikkelää liikkumista, eikä se suinkaan ole aina ole mielekäs vaihtoehto. Kentän ei tarvitse olla neliön tai edes suorakaiteen muotoinen. Kentän pienentämisellä saakaan aikaan se, että vaadittava liikkuminen vähenee, pelaaminen helpottuu, suorituksia tulee enemmän ja pelaaminen on mielekästä. Mikäli esimerkiksi pelaajien liikkuminen on rajoittunutta tai vaikeaa, kentän rajat voivat olla vaikkapa vain muutaman metrin päässä toisistaan siten, että pelkällä kurottamisella ylettyy palloon.
Käyttökelpoisia salissa olevia viivoja ovat esimerkiksi sulkapallokentän rajat, sekä vaikkapa lentopallokentän kolmen metrin viiva takarajana. Kentän voi rajata myös kartioilla. Ulkona pelattaessa rajat voi tarvittaessa piirtää maahan tai tehdä narusta, jolloin kulmat kiinnitetään maahan. Yleisperiaatteena voidaan pitää sitä, että mitä vähemmän pelaajia on, sitä pienemmäksi kenttä tehdään. Esim: 2/2= 3x6 m, 3/3= 4x8 m, 4/4= 6x12 m, 5/5 ja 6/6 9x18 m.
Ulkokentät:
- Nurmikenttä: Tasaisena ja hyvin hoidettuna nurmikettä soveltuu hyvinentopallon pelaamiseen. On kuitenkin tärkeä huomioida, että nurmikko saattaa olla kosteana liukas.
Tukevat lenkkikengät ovat parhaat jalkineet nurmelle, joskin hyvin hoidetulla nurmella voi pelata vaikka paljain jaloin. - Hiekkakenttä, josta on kuopat tasoitettua ja isot kivet poistettu, on mainio ja turvallinen alusta pelaamiseen. Hyvät lenkkikengät soveltuvat parhaiten alustalle.
- Beach Volley-kenttä, poikkeaa hiekkakentästä hiekan hienouden ja kerroksen paksuuden perusteella. Kentän hiekka hienoa ja upottavaa, ja sitä on oltava vähintään 20-30 cm paksuudelta. Terävät esineet, lasit yms. on poistettava, koska paljaat jalat on paras keino liikkua pehmeällä hiekalla. Jalat saavat samalla harvinaista jumppaa pikkulihaksille.
Sisätilat
- Kentän ei tarvitse olla perinteinen salin kenttä. Luokkahuone, ruokasali tms. on sovellettavissa pelipaikaksi. Vauhdikkaat pelituokiot eivät niissä onnistu, mutta varttuneempien henkilöiden tai liikuntarajoitteisten koppipelituokio sujuu hienosti. Ahtaat tilat auttavat hahmottamaan tilaa ja pallon lentorataa paremmin.
Verkko ja tolpat
Verkon korkeutta muuttamalla saadaan myös peliin muuntamismahdollisuuksia. Mikäli pallon lentorataan halutaan lisää korkeutta ja siten myös lisää lentoaikaa, verkon voi laittaa niin ylös kuin tolpat antavat myöten. Tällöin pelin tempo hidastuu. Vastaavasti jos pallon heittäminen korkealle tuottaa hankaluuksia, voidaan verkkoa laskea. Tällöin myös rajojen pienentäminen saattaa olla paikallaan.
Onpa mahdollista kokeilla vaikka istumalentopalloa ja asettaa verkko reilun metrin korkeudelle. Mikäli verkko on korkealla, on syytä muistaa, että aivan läheltä verkkoa pallon verkon yli saaminen voi olla varsin vaativaa. Tällöin tulee korostaa heiton kaarta ja suorituksen tekemistä siittävän etäältä verkosta.
Erilaisia tekniikoita opeteltaessa korkea verkko on hyvä apuväline. Esimerkiksi sormilyöntiheittoa tai sormilyöntiä harjoiteltaessa korkea verkko suorastaan pakottaa oikeaan tekniikkaan; jalkojen käyttöön ja riittävän korkealta lähtevään suoritukseen. Tällöin tekniikkaan ei tarvitse sen kummemmin kiinnittää huomiota, vaan keskittyminen pallon verkon yli saamiseen riittää.
Verkon korkeuden voi määritellä siten, että pisin ja lyhyin pelaaja ryhmästä nostavat molemmat kädet ylös suorina, ja verkon yläreuna asetetaan käsien puoliväliin. Normaali verkon korkeus on miehillä 243 cm ja naisilla 224 cm.
Verkon pystyttäminen ei ole välttämättä oleellinen seikka. Kopittelu ja erilaiset harjoitteet onnistuvat hyvin ilmankin. Tennisverkko, puiden väliin asetettu naru, maahan piirretty viiva tai voimistelupenkki täyttävät myös tarkoituksensa pelailun suhteen.
Kiinteiden kenttien ja tolppien puuttuessa voidaan käyttää erinomaisia siirrettäviä verkkosettejä, joissa tolpat, verkko ja rajanarut ovat pystytysvalmiina samassa kassissa.
Pelaajien lukumäärä
Joukkueessa olevien pelaajien lukumäärän muunteleminen on hyvä keino soveltaa pelaamista. Normaaliksi mielletty kuusihenkisin joukkuein pelaaminen aiheuttaa usein sen, että kosketuksia tulee pelaajaa kohden varsin vähän. Niinikään on mahdollista, että taitavimmat pelaajat tuntuvat pelaavan keskenään.
Parhaiten kuntoilupelaaminen sujuu nelihenkisin joukkuein, jolloin pelaajille tulee runsaasti kosketuksia. Tähän pelaamismuotoon varsin sopiva kenttä on lähellä sulkapallokentän kokoa (6m x 13m). Kaksi- tai kolmihenkisin joukkuein voidaan pelata vielä hieman pienemmällä kentällä. Tällöin palloralleihin saadaan lisää pituutta. Kun verkkoa vielä nostetaan hieman korkeammalle, peli hidastuu ja pelaajilla on enemmän aikaa reagoida pallon lentorataan. Yksi vastaan yksi plei on myös mahdollista. Tällöin kenttä voi olla hyvinkin pieni, esim. 3m x 3m. Jos joukkueessa on 5 pelaajaa yhtä aikaa kentällä, peli muistuttaa jo melkoisesti normaalia peliä.
Jos pelaajia on enemmän kuin mitä on ajateltu yhtä aikaa kentällä olevan, hyvä tapa on käyttää kiertovaihtoa, jossa 1-2 pelaajaa odottaa vuoroaan kentän sivussa, ja aina syötön vaihtuessa vaihdosta tulee uusi pelaaja kentälle. Kiertovaihdon yhteyteen voidaan suunnitella esimerkiksi lihaskuntoliikkeitä, keppijumppaa tai venyttelyä. Jos kiertovaihtoon on jäämässä enemmän kuin 3 pelaajaa, on syytä miettiä pelimuotoa uudestaan, sillä muuten pelaamiseen tulee liikaa odottelua ja seisoskelua. Jos pelaajia on mukana tuokiossa enemmän kuin 12, voidaan yhdelle täysimittaiselle lentopallokentälle voi laittaa yhtä aikaa kaksi tai kolmekin peliä pystyyn. Tällöin esimerkiksi puolikkaalle kentälle saadaan aikaiseksi 4/4-peli ja yksi pelaaja voi vielä olla kiertovaihdossa. Näin saadaan samanaikaisesti pelaamaan jopa 20 pelaajaa.
Erilaiset kosketukset
Miellyttävää lentopallon kuntopelimuotoa haettaessa yksi tärkeimmistä sovellutuskeinoista on perinteisen lentopallokosketuksen kyseenalaistaminen ja uusiminen. Suomessa junioripelaajille lajin perustekniikoita on jo pitkään opetettu erilaisten koppien, heittojen ja koppipelien avulla. Nämä otteet soveltuvat sellaisinaan myös aikuisten pelaamiseen.
Pallokosketuksista voidaan erottaa kolme erilaista tapaa:
- Koppi ja heitto
- Koppi ja kopin jälkeen lentopallokosketus omasta heitosta
- Lentopallokosketus suoraan ilmasta
Näistä helpoin ja lähes kaikille sopivin tapa on koppi, jota voidaan jalostaa periteisiä tekniikoita mukaileviin koppeihin ja heittoihin. Sormilyöntiä mukailevassa koppi-heitossa pallo otetaan kiinni kahdella kädellä pään päältä, ja heitetään myös otsan etu-yläpuolelta työntöheittona ylöspäin. Hihalyöntiä mukailevassa koppi-heitossa kiinniotto suoritetaan alakautta kahdella kädellä, samalla kyykäten alas. Liike jatkuu kyykkäyken jälkeen ylös, jolloin pallo heitetään suorilla käsillä alakautta. Tätä heittotapaa voi leikkisästi kutsua ”vessanpönttöheitoksi”. Liike vahvistaa eritoten jalkojen lihaksia.
Seuraava vaihe on palon käsittely yhdistetyllä kopilla ja lentopallokosketuksella. Tällöin pallo otetaan ensiksi kopiksi ja siitä jatketaan omasta heitosta tapahtuvalla lentopallokosketuksella; eli sormilyönnillä, hihalyönnillä tai syötöllä. Tässä pelimuodossa tarvitaan jo hieman lentopallotekniikoiden alkeita, mutta kopin ollessa mukana pallon on edelleen hyvin hallittavissa ja pelaaminen on vielä melko helppoa.
Kolmas tapa on käsitellä palloa perinteisin lentopallokosketuksin suoraan ilmasta.
Pelimuodot
Edellä mainittuja kosketustapoja käyttämällä voidaan muodostaa neljä erilaista pelimuotoa:
Pelimuoto 1: Kaikki kosketukset ovat koppeja
Pelimuoto 2: Kaksi ensimmäistä kosketusta ovat koppeja ja kolmas on lentopallokosketus suoraan ilmasta, esim. sormilyönti verkon yli (koppi-koppi-sormilyönti)
Pelimuoto 3: Kaksi ensimmäistä suoritusta toimitetaan eteenpäin kopin jälkeisellä lentopallokosketuksella omasta heitosta
Pelimuoto 4: Kaikki kosketukset ovat lentopallokosketuksia suoraan ilmasta
On hyvä muistaa, että kaikkia näitä kosketustapoja voidaan käyttää samassa pelissä. Tällöin pelaaja voi valita kosketuksensa oman taitotason ja mieltymyksensä mukaan. Tärkeää on, että pallo pysyy pitkään ilmassa ja kosketuksia tulee paljon tasapuolisesti kaikille pelaajille.
Joukkueen kosketusten lukumäärää säätelemällä voidaan myös vaikuttaa pelin luonteeseen ja pelaajille tulevien kosketusten määrään. Peli voidaan sopia esimerkiksi yhdellä kosketuksella pelattavaksi, jolloin pallo on toimitettava jokaisella kosketuksella verkon yli. Tämä sopii erinomaisesti pienpeleihin, kaksi- tai kolmihenkisin joukkuein. Niin ikään hyvä vaihtoehto on kaksi pakollista kosketusta tai se, että joukkueen on käytettävä kolme kosketusta ennen kuin pallo saa ylittää verkon.
Mikäli halutaan taata jokaiselle pelaajalle kosketuksia, voidaan säännöksi ottaa se, että pallon tulee käydä jokaisella pelaajalla ennen kuin sen saa toimittaa verkon yli. Tämä on erittäin hyvä ja sosiaalinen pelimuoto esimerkiksi iäkkäämmille henkilöille.
Pelisäännöt
Hyökkäävä joukkue saa pisteen, jos pallo tippuu vastustajan rajojen sisäpuolelle. Jos pallo tippuu rajan päälle, se tuomitaan sisälle. Jos pallo tippuu rajojen ulkopuolelle tai ei tule lainkaan verkon yli, saa puolustava joukkue pisteen. Jos puolustavan joukkueen joku pelaaja ehtii koskemaan palloon ennen kuin se tipahtaa rajojen ulkopuolelle, saa hyökkäävä joukkue pisteen.
Pallo saa osua koska tahansa verkkoon, mutta pelaajan osuminen verkkoon on virhe. Myös keskirajan päälle astuminen ja sen ylittäminen on virhe. Verkkoa ja kentän keskirajaa kannattaa kunnioittaa turvallisuussyistä.
Aina ennen peliä tulee sopia millä säännöillä tai rajoituksilla pelataan. Sovittavia seikkoja on muun muassa sallivuus, pistelasku ja aloitustapa.
Sallivuus: Sovittava mitkä kosketukset ovat sallittuja. Koppien määrä sallitaan vähemmän pelanneiden mukaan.
Pistelasku: Jokaisesta pelatusta pallosta annetaan piste pallon voittaneelle joukkueelle. Myös paikat vaihtuvat aina pisteen tullessa. Ottelut voidaan pelata 15 tai 25 pisteeseen kahden pisteen erolla.
Aloitus: Aloitussyöttö voidaan antaa joko alakautta heittona, sormilyöntinä, ala- tai yläaloituksena. Myös syöttö raja kannattaa sopia (takarajan takaa / kentän sisäpuolelta).
Kentän koko: Kentän koon valintaan vaikuttaa pelaajien lukumäärä, koko/ikä, sekä taitotaso. Virallinen lentopallokenttä on 9x18m.
Verkon korkeus: Myös verkon korkeuteen vaikuttaa pelaajien koko ja taitotaso. Mitä matalammalla verkko on, sitä helpommin pallon saa sen yli, mutta toisaalta pallon lentoaika myös nopeutuu, jolloin reaktioille ja liikkumiselle jää vähemmän aikaa. Miesten virallinen verkon korkeus on 243 cm ja naisten 224 cm.